Nils Gustafsson on Bodominjärven murhien ainoa eloonjäänyt, mies, jota myöhemmin syytettiin, joka joutui oikeuteen ja joka lopulta vapautettiin yhdessä Suomen historian tunnetuimmista rikostapauksista — ja hän on yhä elossa tänä päivänä.
Yli 60 vuotta tapahtumien jälkeen hänen nimensä nousee edelleen esiin uutisartikkeleissa, dokumenteissa, kirjoissa, podcasteissa ja verkkokeskusteluissa ympäri maailmaa.
Varhainen elämä ja tausta
Nils Wilhelm Gustafsson syntyi 10. toukokuuta 1942 Suomessa. Hän kasvoi Espoon alueella ja oli ruotsinkielinen suomalainen — yksityiskohta, josta tuli myöhemmin merkittävä poliisikuulusteluissa ja oikeudenkäynneissä.
Hänen lapsuudestaan tiedetään julkisuudessa hyvin vähän, ja tämä hiljaisuus on tarkoituksellista. Kauan ennen tragediaa, joka määrittelisi hänen koko elämänsä, Gustafsson oli tavallinen teini — teki töitä, vietti aikaa ystävien kanssa ja nautti kesälomista kuten kuka tahansa nuori mies Suomessa 1950-luvun lopulla.
Telttaretki, joka muutti kaiken
Kesäkuun alussa vuonna 1960 18-vuotias Nils Gustafsson lähti telttailemaan Espoon Bodominjärvelle parhaan ystävänsä Seppo Boismanin ja heidän tyttöystäviensä Maila Irmeli Björklundin ja Anja Tuulikki Mäen kanssa, jotka olivat molemmat vasta 15-vuotiaita.
Tarkoituksena oli viettää rauhallinen helluntailoma. He uivat, kalastivat, juttelivat ja nukkuivat yhdessä samassa teltassa järven rannalla.
Mitä Bodominjärvellä tapahtui?
Jossain kello 4.00 ja 6.00 välillä aamulla 5. kesäkuuta 1960 tuntematon hyökkääjä lähestyi telttaa ulkopuolelta. Teltan narut katkaistiin ja kangas viillettiin auki. Uhrit joutuivat hyökkäyksen kohteeksi nukkuessaan, käyttäen sekä veistä että tylppää esinettä, jonka uskotaan olleen kivi tai metalliputki.
Seppo Boisman, Maila Björklund ja Anja Mäki tapettiin tapahtumapaikalla. Maila Björklund sai vakavimmat vammat.
Nils Gustafsson selvisi hengissä, mutta hänet löydettiin tajuttomana leukaluu murtuneena, poskiluut murtuneina ja vakavien päävammojen kanssa, jotka aiheuttivat muistikatkoksen. Hän muisti hyökkäyksestä tuskin mitään.
Rikostutkinta täynnä virheitä
Bodominjärven murhat tulivat nopeasti pahamaineisiksi paitsi raakuutensa vuoksi, myös siksi, kuinka huonosti tutkinta hoidettiin.
Vanhat valokuvat näyttävät poliisien tutkivan revittyä telttaa ilman käsineitä samalla kun sivulliset liikkuivat vapaasti alueella. Todisteet saastuivat, uhrien tavaroita palautettiin perheille liian aikaisin eikä murha-aseita koskaan löydetty. Nämä varhaiset virheet tekivät tapauksen ratkaisemisesta myöhemmin lähes mahdotonta.
Silminnäkijähavainnot vaaleasta miehestä
Useat toisistaan riippumattomat silminnäkijät kertoivat nähneensä vaaleahiuksisen miehen kävelevän pois leirintäalueelta varhain samana aamuna.
Heidän joukossaan olivat:
• Kaksi lintubongaripoikaa
• Kalastaja
• 14-vuotias onkija
Heidän kuvauksensa eivät vastanneet Nils Gustafssonia. Tällä yksityiskohdalla oli myöhemmin keskeinen merkitys oikeudessa.
Hypnoosi ja katoavat muistot
Koska Gustafsson oli saanut vakavia päävammoja, poliisi kokeili 1960-luvulla hypnoosia muistojen palauttamiseksi.
Hypnoosissa hän kuvaili verta, revittyä telttaa ja vaaleaa hyökkääjää.
Vuosikymmeniä myöhemmin Suomen johtava oikeuspsykiatri, professori Hannu Lauerma, varoitti, että hypnoosimuistot ovat epäluotettavia ja voivat muodostua sanomalehdistä, poliisikysymyksistä ja keskusteluista.
Kuten eräs asiantuntija myöhemmin sanoi:
“On mahdotonta tietää, olivatko nuo mielikuvat todellisia muistoja vai myöhemmin muodostuneita.”
Elämä murhien jälkeen
Yli 40 vuoden ajan Nils Gustafsson eli hiljaista elämää. Hän työskenteli linja-autonkuljettajana, meni naimisiin Birgit Gustafssonin kanssa ja kasvatti kaksi lasta. Perhe pysytteli julkisuudesta erossa niin paljon kuin mahdollista. Mutta tapaus ei koskaan täysin kadonnut.
Pidätetty 44 vuotta myöhemmin
Vuonna 2004 suomalainen poliisi avasi tapauksen uudelleen. Koko kansan järkytykseksi he pidättivät Nils Gustafssonin itsensä.
Syyttäjien mukaan hän oli tappanut ystävänsä humalassa mustasukkaisuuden vallassa ja lavastanut omat vammansa.
Kuulusteluissa eräs tutkija väitti myöhemmin Gustafssonin sanoneen:
“Mikä on tehty, on tehty. Viisitoista vuotta.”
Tästä lauseesta tuli yksi koko tapauksen kiistanalaisimmista hetkistä.
Oikeudenkäynti vuonna 2005
Espoon käräjäoikeudessa käyty oikeudenkäynti herätti valtavaa mediahuomiota.
Lääketieteelliset asiantuntijat todistivat, että Gustafssonin vammat olivat todellisia ja vakavia, eivät itse aiheutettuja. Murha-asetta ei koskaan löydetty. Selkeää motiivia ei pystytty osoittamaan.
Silminnäkijätodistukset viittasivat jälleen ulkopuoliseen tekijään.
7.lokakuuta 2005 oikeus antoi yksimielisen tuomionsa:
Ei syyllinen.
Tuomarit katsoivat, että todisteet eivät riittäneet ja että Gustafsson oli todennäköisesti itsekin hyökkäyksen uhri.
Gustafsson sai 44 900 euroa korvauksia väärästä vangitsemisesta ja henkisestä kärsimyksestä.
Hänen ainoa julkinen kommenttinsa, joka annettiin asianajajansa kautta, oli:
“Olen syytön, ja se on pääasia.”
Median paine ja perheen kärsimys
Oikeudenkäynnin ympärillä olevat vuodet olivat äärimmäisen raskaita Gustafssonin perheelle.
Kirjassa Nils Gustafsson and the Shadow of Bodom neurologi Jorma Palo kuvasi, kuinka perhettä seurasivat toimittajat, poliisi teki kotietsintöjä ja yksityisyys vietiin heiltä lähes kokonaan.
Birgit Gustafsson sanoi myöhemmin:
“Kaikki näyttää olevan tässä maassa sallittua paitsi fyysinen kidutus.”
Kuolemahuhut ja totuus
Viime vuosina verkossa on liikkunut huhuja, joiden mukaan Nils Gustafsson olisi kuollut.
Nämä huhut eivät pidä paikkaansa.
Suomalaisen median vahvistuksen mukaan vuonna 2025 Nils Gustafsson on elossa, nyt 83-vuotias, ja elää rauhallista eläkeläiselämää Suomessa vaimonsa kanssa.
Toimittaja Pauli Jokinen kirjoitti teoksessa The Mystery of Lake Bodom (2025):
“Hän on vetäytynyt täysin pois julkisuudesta. Tapaus ei koskaan jättänyt häntä.”
