Suomalainen kirjailija ja runoilija Miki Liukkonen kuoli itsemurhaan 4. heinäkuuta 2023 Helsingissä 33-vuotiaana. Hänen kustantajansa WSOY vahvisti kuoleman seuraavana päivänä, mutta kuolinsyytä ei aluksi julkistettu perheen toiveesta. Myöhemmin raportit, mukaan lukien Ylen MOT-dokumentti Menettetty elämä sekä perheen ja ystävien kertomukset, paljastivat, että Liukkonen oli taistellut vakavien mielenterveysongelmien kanssa vuosia, mukaan lukien epävakaa persoonallisuushäiriö, masennus, ahdistus ja päihdeongelmat.
Äkillinen loppu vuosien kamppailun jälkeen
Liukkosen viimeiset kuukaudet olivat syvän masennusjakson leimaamat. Keväällä 2023 hänet otettiin kolme kertaa Helsingin psykiatrisen sairaalan Auroran osastolle. Jokainen hoitojakso kesti noin viikon, ja viimeinen päättyi ennen toukokuun puoliväliä. Ystävien, kuten kirjailija Jarno Lindemarkin ja sarjakuvataiteilija Ville Rannan mukaan tämä lyhyt hoitojakso ei koskaan riittänyt. Ranta kertoi myöhemmin Ilta-Sanomille:
“Jos Miki olisi saanut olla osastolla koko kesän, hän olisi yhä elossa. Aurora oli ainoa paikka, jossa hän tunsi olonsa turvalliseksi omilta ajatuksiltaan.”
Hänen isänsä, Esa Liukkonen, sanoi Ylen MOT-dokumentissa, että hänen poikansa “haki apua, mutta ei saanut sitä”, lisäten, että Miki oli alkanut uskoa, ettei häntä enää voitu auttaa. Esa kertoi myös jääneensä pois töistä, matkustaneensa usein Helsinkiin ja soittaneensa viranomaisille öisin tarkistaakseen, missä hänen poikansa oli.
Varoitusmerkkejä julkisesti ja yksityisesti
Liukkonen puhui usein avoimesti mielenterveysongelmistaan haastatteluissa, sosiaalisessa mediassa ja jopa kirjoissaan. Instagram-päivityksessä 26. huhtikuuta 2023 hän kirjoitti olevansa “liian masentunut” jatkamaan terapiaa ja kertoi terapeutin “erottaneen” hänet.
16. toukokuuta 2023 hän julkaisi uudelleen, kuvatessaan työskentelyä viimeisen romaaninsa parissa sairaalasta käsin:
“17 tunnin päiviä, joiden jälkeen hermoni kiehuivat ja silmäni kirvelivät.”
29. toukokuuta 2023 toinen viesti herätti huolta:
“Haluan sulautua seinään, kadota. Olen voinut viime aikoina todella huonosti. Herään aamuisin paniikissa ja kauhussa… Tätä kipua on mahdotonta kuvata.”
Ystävät ja kollegat yrittivät pitää hänet kiinni elämässä. Kustannustoimittaja Samuli Knuuti kertoi MTV Uutisille, että
“Miki sanoi usein minulle, että elämä oli hänelle liikaa.”
Lindemark kertoi heidän puhuneen päivittäin, joskus aamusta iltaan, mutta keskustelut palasivat yhä useammin itsemurhaan. Ranta muistaa sanoneensa hänelle yksinkertaisesti:
“Ihmiset ympärilläsi haluavat, että elät.”
Mielenterveyshoidon järjestelmän epäonnistumiset
Helsingin Sanomien, Ilta-Sanomien ja Ylen MOT-tutkinnan kertomukset maalaavat huolestuttavan kuvan järjestelmästä, joka ei kykene pitämään kiinni kaikkein riskialtteimmista potilaista. Kelan tiukka viiden vuoden sääntö esti Liukkosta aloittamasta uudelleen rahoitettua psykoterapiaa sen jälkeen, kun hän oli lopettanut aiemman, hyödyttömäksi kokemansa terapian. Kun hän viimein löysi psykiatrin, johon tunsi yhteyden, hänen oli maksettava yksityisesti, mikä kävi taloudellisesti raskaaksi.
Myös päivystyshoito oli epäjohdonmukaista. Aiemmin hänet oli kotiutettu useita kertoja tunneissa sen jälkeen, kun hän oli ottanut yliannostuksen, vaikka ystävät tai perhe pelkäsivät, ettei hän kyennyt tekemään turvallisia päätöksiä. Huhtikuussa 2023, vain kolme kuukautta ennen kuolemaansa, hänet vapautettiin jälleen ystävän huostaan vain tunteja päihdemyrkytyksen jälkeen.
THL:n tutkija Outi Linnarannan mukaan potilailla, joilla on sekä mielenterveys- että päihdeongelmia, on kohonnut itsemurhariski ja he tarvitsevat jatkuvaa, koordinoitua apua — jotain, mitä Liukkonen ei koskaan johdonmukaisesti saanut.
Henkilökohtainen elämä, ura ja paineet
Miki Liukkonen syntyi Oulussa 8. heinäkuuta 1989. Hän voitti J.H. Erkon kirjoituskilpailun vuonna 2009 ja julkaisi sittemmin kolme runokokoelmaa ja viisi romaania. Hänen romaaninsa O (2017) oli Finlandia-ehdokkaana, ja hänen viimeinen teoksensa Vierastila julkaistiin postuumisti syyskuussa 2023 ja oli ehdolla samalle palkinnolle.
Vuonna 2022 hän kihlautui laulaja-lauluntekijä Rita Behmin kanssa, mutta suhde päättyi keväällä 2023. Liukkonen myönsi Instagram-tarinassa, että
“en ole koskaan rakastanut ketään niin kuin rakastan Ritaa.”
Ystävät kertoivat myöhemmin, että ero vaikutti hänen henkiseen romahdukseensa.
Vaikka hänellä oli boheemi julkinen kuva, Knuutin mukaan Liukkosella oli valtava työmoraali — hän saattoi kirjoittaa 12–17 tuntia päivässä. Hän viimeisteli Vierastilan sairaalassa ja luki osia ääneen muille potilaille.
Kuolinpäivä ja hautajaiset
Aamulla 4. heinäkuuta 2023 tieto Liukkosen kuolemasta saavutti ystävät ja perheen. WSOY:n ensimmäinen lausunto kunnioitti hänen kirjallista nerouttaan, mutta ei maininnut syytä. Hautajaiset pidettiin 29. heinäkuuta 2023 Oulun tuomiokirkossa, ja niihin osallistuivat muun muassa filosofi Esa Saarinen, pilapiirtäjä Ville Ranta ja Behm. Kuolinilmoituksessa perhe pyysi kukkien sijaan lahjoituksia mielenterveystyöhön.
Julkinen reaktio ja perintö
Hänen kuolemansa järkytti Suomen kirjallista yhteisöä. Kirjakaupat kokivat piikin hänen teostensa kysynnässä, ja hänen poismenonsa herätti keskustelua psykiatrisen hoidon puutteista. Kulttuuriryhmä Kulttuurin puolustajat järjesti hänen muistokseen keräyksen mielenterveyden edistämiseksi, keräten yli 70 000 euroa Mieli ry:lle.
Haastatteluissa ystävät korostivat, ettei hänen taiteellista lahjakkuuttaan tulisi romantisoida hänen sairautensa valossa. Lindemark kertoi HS:lle:
“Ei kukaan pysty tekemään mitään, kun on syvästi ahdistunut tai masentunut… On aika raskasta kokea kaikki liian intensiivisesti koko ajan.”
Elämä, joka muistetaan
Liukkosen ystävät muistavat hänen terävän huumorinsa, filosofisen mielensä ja kykynsä luoda syvä yhteys ympärillään oleviin ihmisiin. He muistavat kuitenkin myös sen uupumuksen, joka syntyi yrittäessä pitää hänet turvassa ilman riittävää ammatillista tukea. Kuten hänen isänsä sanoi MOT:ssa:
“Lopulta perheen ja ystävien tuki sekä niin sanottu avohoito eivät enää riittäneet. Hän olisi tarvinnut ammatillista, pitkäaikaista laitoshoitoa. Sellaista ei enää ole Suomessa.”
