Miikka Pentikäinen, arvostettu suomalainen salibandypelaaja ja entinen LASB:n kapteeni, kuoli yllättäen 7. tammikuuta 2025, 28 vuoden iässä. Suomen Salibandyliitto vahvisti uutisen seuraavana päivänä ja kuvaili menetystä koko salibandy-yhteisöä järkyttäväksi. Pentikäinen, joka tunnettiin ystävien ja fanien keskuudessa nimellä ”Mifu”, oli nauttinut pitkästä urasta lajissa, edustaen LASB:ia F-liigassa kahdeksan kauden ajan ja pelaten myöhemmin Pelicans SB:ssä Suomisarjassa. Hän voitti myös kultaa Suomen kanssa U19 salibandyn maailmanmestaruuskilpailuissa vuonna 2015.
Päivinä ennen kuolemaansa Pentikäinen vaikutti iloiselta ja hyväntuuliselta. Läheinen ystävä ja maajoukkuetähti Miska Mäkinen muisteli juhlineensa Pentikäisen 28-vuotissyntymäpäivää vain viikkoa aiemmin ystäväjoukon kanssa, johon kuului myös Roope Kainulainen.
” Silloin hän oli niin onnellinen ja iloinen, että porukka oli yhdessä ja saimme viettää illan hyvässä seurassa,” Mäkinen kertoi Ilta-Sanomille.
Kainulainen muisteli, että Pentikäinen voitti illan tikanheiton ja oli oma iloinen itsensä.
Viranomaiset ja perhe eivät ole julkisesti vahvistaneet kuolinsyytä. Tämä hiljaisuus johti spekulaatioihin verkkokeskusteluissa, joissa joillakin foorumeilla ehdotettiin itsemurhaa ja toisaalla mahdollisia terveysongelmia. Yhtään näistä väitteistä ei ole vahvistettu, ja ystävät, joukkuetoverit ja seurat ovat päättäneet keskittyä hänen muistonsa kunnioittamiseen sen sijaan, että ruokkisivat huhuja. Suomen Salibandyliitto ja Pelicans SB julkaisivat molemmat surunvalittelut, joissa korostettiin hänen johtajuuttaan, urheiluhenkeään ja ystävällisyyttään kentällä ja sen ulkopuolella.
Koko salibandymaailma osoitti kunnioitustaan hänen poismenonsa jälkeen. Justus Kainulainen, joka valittiin hiljattain maailman parhaaksi salibandypelaajaksi, omisti tekemänsä maalin Pentikäiselle ottelussa ja osoitti sen jälkeen taivaalle. LASB siirsi suunnitellun ottelunsa Classicia vastaan ja järjesti myöhemmin muistopelin 25. tammikuuta 2025 Westend Indiansia vastaan Lahden Suurhallissa. Yli 1 100 katsojaa saapui paikalle, suurin osa pukeutuneena valkoisiin paitoihin seuran pyynnöstä, ja pelaajilla oli yllään hänen pelinumerollaan 59 varustetut paidat sekä surunauhat.
Muistopeliin liittyi myös hyväntekeväisyyskampanja, jossa myytiin paitoja varojen keräämiseksi Pentikäisen kahdelle pienelle lapselle. Keräys tuotti 10 939,39 euroa, mutta kuukausia myöhemmin syntyi kiista Pentikäisen lesken, Iinan, ja LASB:n välillä siitä, miten varat tulisi käyttää. Seura ehdotti varojen sijoittamista sijoitusvakuutukseen siihen asti, kunnes lapset täyttäisivät 18 vuotta, kun taas Iina halusi rahat käyttöön välittömästi lasten tueksi. Asia odottaa nyt Digi- ja väestötietoviraston ohjeistusta.
Ystävät ja joukkuetoverit muistavat Pentikäisen paljon muustakin kuin hänen urheilutaidoistaan. Mäkinen kuvaili häntä ”joukkueen henkilöksi, jolle kaikki saattoivat puhua”, kapteeniksi, joka huomioi kaikki ja tarjosi tukea tarvittaessa. Kainulainen kutsui häntä ”uskomattomaksi ihmiseksi” ja sanoi, ettei hän osaa kuvitella kenenkään sanovan hänestä mitään pahaa. Lapsuusmuistot Hollolasta, yhteiset pelit ja hänen roolinsa kahden lapsen isänä piirtävät kuvan miehestä, jonka elämä oli paljon muutakin kuin urheilua.
Vielä kuukausia hänen kuolemansa jälkeen fanit jatkavat muistojen ja kuvien jakamista sosiaalisessa mediassa, muistaen ”Mifun” hymyilevänä ja positiivisena hahmona, joka lähti liian aikaisin. Hänen poissaolonsa tuntuu yhä suomalaisessa salibandyssa, ei vain hänen taitojensa vuoksi kentällä vaan myös sen lämmön ja lojaaliuden vuoksi, jonka hän toi kaikille ympärillään oleville.
